SUOMEN ELOKUVAAJIEN YHDISTYS F.S.C. FINLAND
FSC HALLITUS 2016 - FSC BOARD 2016
Up:Timo Heinänen VP and Anssi Leino Middle: Pasi Pauni and Jouko Seppälä, treasurer Down: Tahvo Hirvonen P and Mika Orasmaa, secretary
Vuosikokous 2016 Post Controlissa
ODCC 2015
Paul René Roestad fnf, Louis-Philippe Capelle sbc and Tahvo Hirvonen fsc - ready for any background!
ODCC 2015
Piilokuva: etsi DIT piiloutuneena FSC:n porukoihin.
ASC SPOTLIGHT AWARD
From right to left: Peter Flinckenberg, FSC; Sonja Lindén; Jani Lehtinen, gaffer
FSC vuosikokous 2015
Myötsie vuosikokouksesta 2015
PETER FLINCKENBERG, ASC SPOTLIGHT AWARD 2015
Kuva: Danny Moloshok
EXPRESSION-konferenssi
Osallistujat Suomesta, Norjasta, Tanskasta, Virosta, Latviasta ja Liettuasta
SALMISEN TIMOLLE SUOMI-PALKINTO!
GRATTIS BARA!
Pertti Mutanen F.S.C.
Vuoden Valo -kunnianaosoitus Pertti Mutaselle
IAGA 2014 Delfi
Lady delegates with IMAGO president Nigel Walters
IAGA 2014 Delfi
FSC HALLITUSTA
Pasi Pauni, Anssi Leino, Mika Orasmaa ja Tahvo Hirvonen. Kuvasta puuttuvat Timo Heinänen ja Jouko Seppälä.
FSC SELFIE
eli Myötsie
FSC MEETS AFC
Pena fsc, Philippe afc, Tahvo fsc and Jouko fsc
ARRI AMIRA WAS HERE
On the left, Rane Ronkainen FSC behind Arri Amira, on the right, Milan Krsljanin from Arri.
CAMERIMAGE WAS HERE
Photo Rane Ronkainen fsc
CAMERIMAGE
Crew responsible for images in "Concrete Night": colorist Jussi Myllyniemi, gaffer Jani Lehtinen, first AC Nea Salminen and DoP Peter Flinckenberg fsc.
CAMERIMAGE!
Useille meistä tuttu Slawomir Idziak sai palkinnon elämäntyöstään tämänvuotisilla festivaaleilla. Kuva: Ewelina Kaminska
OSLO DCC 2013
Morten Skallerud fnf, Frederic Goodich asc, Dave Stump asc ja Philippe Ros afc
OSLO DCC 2013
Vili asc & Tahvo fsc. R.I.P. Vili!
OSLO DCC 2013
Juri Neiman asc
OSLO DCC 2013
Juri Neiman asc, Dave Monk & Vilmos Zsigmond asc
CAMERIMAGE 2015
Elokuvaajien omalla festivaalilla, Camerimagessa Puolan Bydgoszczissa, nähdään suomalaista...
katso
29.10.2015
CAMERIMAGE 2015

Elokuvaajien omalla festivaalilla, Camerimagessa Puolan Bydgoszczissa, nähdään suomalaista elokuvausta useimmissa sarjoissa.

23rd EDITION OF CAMERIMAGE, THE INTERNATIONAL FILM FESTIVAL OF THE ART OF CINEMATOGRAPHY
14th - 21nd November 2015

Pääkilpailussa suomalaista elokuvausta edustaa "Kätilö" ja Rauno Ronkainen:

http://camerimage.pl/en/Main-Competition.html

Pitkien dokumenttien sarjassa esitetään tanskalais-suomalainen yhteistuotanto "The Visit" jonka on kuvannut Heikki Färm:

http://camerimage.pl/en/Documentary-Features-Competition.html

Opiskelijaelokuvien sarjassa kilpailee Aalto-yliopiston ELOn tuotanto "Ödeö", kuvaaja Alvi Pakarinen

http://camerimage.pl/en/Student-Etudes-Competition.html

Erikoisnäytöksissä on lisää suomalaista nuorta elokuvausta: Itämeren alueen elokuvien katselmuksessa Suomea edustaa "He ovat paenneet" ja Pietari Peltola

http://camerimage.pl/en/The-Baltic-Sea-Region-Cinema-Review.html

sekä Aalto-yliopiston Elokuvataiteen laitoksen oma näytös "Best of ELO Film School Helsinki"

http://camerimage.pl/en/Best-Of-Elo-Film-School-Helsinki.html

Tervemenoa loistavasti kuvattujen elokuvien pariin Puolan Bdfzgozscszdiin tai ainakin sinne päin.

Sulje
"KÄTILÖ" kilpailee Shanghaissa - Rane ehdolla
Antti J. Jokisen Kätilö-elokuva on valittu arvostetun Shanghain kansainvälisen...
katso
11.06.2015
"KÄTILÖ" kilpailee Shanghaissa - Rane ehdolla

Antti J. Jokisen Kätilö-elokuva on valittu arvostetun Shanghain kansainvälisen elokuvafestivaalin pääkilpasarjaan ja ehdokkaaksi Golden Goblet -palkintoon.

Elokuva kilpailee festivaalilla englanninkielisellä nimellä The Midwife. Festivaali järjestetään 13.-21.6.2015. Shanghain kansainvälinen elokuvafestivaali, Shanghai International Film Festival, kuuluu ns. A-listattujen eli maailman arvostetuimpien elokuvafestivaalien joukkoon yhdessä mm. Cannesin ja Berliinin elokuvajuhlien kanssa. Se on myös Aasian suurin elokuvafestivaali, joka järjestetään tänä vuonna jo 18. kertaa. Kätilön ensi-ilta on 4.9.2015.

Kilpasarjaan haki tänä vuonna 2096 elokuvaa 108:sta maasta, mikä on festivaalin uusi ennätys. Näistä valittiin 15 elokuvaa pääkilpasarjaan.

Kätilö on ehdolla seuraavissa pääkilpasarjan kategorioissa:

- An award for BEST FEATURE FILM
- JURY GRAND PRIX  
- An award for BEST DIRECTOR
- An award for BEST SCREENPLAY
- An award for BEST ACTRESS
- An award for BEST ACTOR
- An award for BEST CINEMATOGRAPHY
- An award for OUTSTANDING ARTISTIC ACHIEVEMENT in the categories artistic directing, costume, editing, make-up etc.

Antti kommentoi ehdokkuutta seuraavasti: ”Elokuvantekijällä on aika katteettomat ajatukset omasta hyvyydestään, siksi muiden arvostus mairittelee. Olen kuitenkin erityisen mielissäni, että Kätilön näyttelijät ja työryhmä saavat kunnioitusta osakseen. Elokuvaa on tehty maanisesti ja huolella lähes kolme vuotta. Erityistä iloa tuo myös se, että Suomen sotahistoria kiinnostaa niin universaalisti.”

Sulje
SUURI TESTIVIIKONLOPPU
F.S.C.:n sekä LP:n (Suomen lavastus- ja pukusuunnittelijat) yhteinen digitaalisten elokuvakameroiden...
katso
12.04.2015
SUURI TESTIVIIKONLOPPU

F.S.C.:n sekä LP:n (Suomen lavastus- ja pukusuunnittelijat) yhteinen digitaalisten elokuvakameroiden testitilaisuus järjestettiin 27.-29.3. Valofirman studioilla Helsingin Herttoniemessä.

Testeissämme tutustuttiin RAW-kameroihin Arri Alexa XT, Red Dragon, Canon C500, Sony FS7 ja Black Magic 4K erilaisissa valaisu-, puvustus- ja lavasteolosuhteissa.

Testityöryhmissä vastaavina taiteilijoina toimivat LP-jäsenet Anne Karttunen, Tiina Kaukanen, Päivi Kettunen, Anu Maja, Sanna-Mari Pirkola, Anna Sinkkonen, Sattva-Hanna Toiviainen sekä F.S.C.-jäsenet Mika Orasmaa, Pasi Pauni, Jouko Seppälä ja Konsta Sohlberg.

Testiviikonlopun käynnisti elokuvaaja ja värimäärittelijä Pentti Keskimäen F.S.C. elokuvakameroiden ominaisuuksia, värimäärittelyä sekä jälkituotantoa käsittelevä luento-osuus.

Viikonlopun aikana toteutettiin studiossa kuusi erilaista testitilannetta, joissa vertailtiin eri kameroiden toistokykyä erityyppisissä haasteellisissa kuvausolosuhteissa muunmuassa eriasteisesti kiiltävissä kankaissa, seinäpinnoissa sekä hyvin kontrastisissa tilanteissa.

Kameratestejämme ovat tukeneet: Angel Films, AVEK, Filmi ja Vaneri, P.Mutasen Elokuvakonepaja, Post Control, Tapettitalo, Tikkurila, Valofirma, Yellow Film & TV

Kiitos kaikille testeihin osallistujille sekä tukijoillemme!

Sulje
MATKAKIRJE HOLLYWOODISTA
FSC:n jäsen Peter Flinckenberg oli ehdolla American Society of Cinematographersin palkinnon saajaksi...
katso
12.04.2015
MATKAKIRJE HOLLYWOODISTA

FSC:n jäsen Peter Flinckenberg oli ehdolla American Society of Cinematographersin palkinnon saajaksi Spotlight-sarjassa, johon valitaan rajoitetun levityksen saaneiden elokuvien ansioituneita kuvaajia. Siinä kävi sitten niin kuin kävi ... Peter voitti koko pystin.

Nyt tulee uusi näkökulma: dokumentaristi Sonja Lindén kertoo reissusta puolison näkökulmasta. Olkaa hyvä!)

Peter kertoi helmikuun alussa, että hänet oli asetettu ehdolle Betoniyön kuvauksesta jonkin ASC:n Spotlight-palkinnon saajaksi Los Angelesissa. Ajattelin, että jaahah, onhan noita, kaikenlaisia pikku palkintoja. Peterin mielestä tämä oli kuitenkin sen verran tärkeä tilaisuus, että minun (ja poikiemme) olisi myös hyvä olla paikalla – niin apuna ja tukena hänelle kuin myös jakamassa tämä ikimuistoinen kokemus yhteisesti. Koska meillä on vanhan talon saneeraaminen kesken ja rahaa uppoaa siihen enemmän kuin ikinä oltiin kuviteltu, ajattelin ettemme me muut nyt voi mihinkään lähteä. Jää muuten Peterin toivoma sauna tekemättä.

Peter punnitsi hetken tilannetta. Yön yli nukuttuaan hän totesi, että haluaa minut ja lapset joka tapauksessa mukaan. Tämä on osastoa ’once in a lifetime’-tilaisuus.. Ajattelin, että okei, jos sauna jää, niin sitten tämä on varmaan ihan tärkeä juttu. Enpä olisi kuitenkaan lähtiessä uskonut, minkälaiseksi käännekohdaksi elämässämme tämä matka muodostuukaan!

Peter lähti sitten matkaan muutama päivä minua ja poikia ennen. Vietettyämme yhden ylimääräisen yön New Yorkissa peruuntuneen lennon takia, tapasimme Peterin Los Angelesin kentällä eräänä aurinkoisena aamuna muutama päivä ennen juhlamenojen alkua. Peter oli meitä vastassa uudella vuokrajeepillä, mikä poikia kovasti ilahdutti! Heidän matkansa alkoi peukutuksella ja sillä sitä sitten mentiin oikeastaan koko reissu! Niin paljon oli peukutettavaa, että pojat olivat jo parin päivän jälkeen sitä mieltä, että jäävät mieluummin Amerikkaan kuin palaavat Suomeen. Ehkä isoilla autoilla oli oma osuutensa tähän päätökseen!

Betoniyön valaisija Jani Lehtinen saapui myös kaupunkiin pari päivää ennen juhlamenojen alkua. Olimme sopineet treffit smokkivuokraamoon. Reipas myyjä ylipuhui Peterin kuitenkin smokin ostoon, koska eihän ne vuokrasmokit koskaan tarpeeksi hyvin istu! Peter puolestaan houkutteli Janin tekemään smokkikauppoja! Jania ei kuitenkaan tavattu smokkipuodissa, koska hän päätyi kylläkin oikean nimiselle kadulle, mutta väärään kaupunginosaan. Niinpä tapasimme vasta vähän myöhemmin illallisella Santa Monicassa. Oli todella hauskaa tavata pitkästä aikaa kaukana kotoa ja käydä yhdessä läpi tulevaa ohjelmaamme.

Palkintojenjako-ohjelma alkoi jo perjantaina. Ehdokkaat oli kutsuttu seuralaisineen ASC:n klubitalolle illallisille. Meitä oli neuvottu olemaan ajoissa paikalla. Ajomatkan piti kestää reilun tunnin. Vain hetki hotellilta lähdön jälkeen ruuhka oli jo niin toivoton, että auto kulki madellen eteenpäin. Matka Hollywoodiin kesti yli kaksi tuntia (ja paluumatka puoli tuntia), mutta ehdimme kuin ihmeen kaupalla sisään juuri ennen illallisen alkua.

Kerhotila on lähes Hollywoodiin sydämessä, kivenheiton päässä Sunset Boulevardilta. Tyylikäs rakennus – ei liian suuri eikä liian pieni. Kivalla tavalla kodikas, ja historiallinen yhtä aikaa. Kuvaajien potretit seinillä ja kamerat vitriineissä kertovat arvokkaalla tavalla kuvauksen historiaa, ja kunnioittava asenne niin ammattikuntaan kuin kuvaamiseenkin taiteena näkyi ja kuului kaikessa.

Yksi kuvaajista, Frederic Goodich, otti meidät heti lämpimästi vastaan ja piti meistä itse asiassa hyvää huolta vaimonsa Donnan kanssa koko matkan ajan. Hän oli tavannut Peterin jo hänen edellisellä matkallaan marraskuussa, ja tainnut tehdä pientä taustatutkimusta mahdollisesta ehdokkaasta. Goodich oli selkeästi yksi Peterin vahva tukija kisassa ehdokkuudesta. Hän esitteli meidät ASC:n presidentille ja muutamille muille kuvaajille juuri ennen pöytiin istuutumista. Pöydässämme istuneet ihmiset, mm. kuvaaja Amy Vincent, Joy and Milt ’The ASC voice’ Shefter ja David Stocktonin vaimo sparrasivat sitten meitä koko reissun ajan.

Mukavat tuttavuudet ja keskustelut alkoivat heti ensimmäisestä illasta – Roger Deakins, Dick Pope, Owen Roizman, Christopher Norr, jne. Peterin kanssa kuvaajat halusivat tietysti keskustella hänen elokuvastaan, mutta paljon juteltiin tuolloin ja koko matkankin aikana myös mm. amerikkalaisesta elokuvateollisuudesta ylipäätään, Los Angelesissa asumisen hyvistä ja huonoista puolista ja kuvaajan työstä Euroopassa vs Amerikassa.

Tärkein asia illallisilla oli ehdokkaiden esittely. Ehdokkaat esiteltiin paitsi tv-screeneillä koko viikonlopun ajan, myös kuvaaja kerrallaan salin edessä. ASC:n presidentti ojensi samalla jokaiselle ehdokkaalle nominee-taulun, ja jokainen kuvaaja ’sai’ pitää pienen puheen, jonka toivottiin olevan hauska! Peter ei tätä tietysti etukäteen tiennyt, mutta selvisi tilanteesta hyvin ja sai yleisön nauramaan ja taputtamaan! Tämä rituaali osoitti myös hienolla tavalla sen kuinka jokaista kuvaajaa ja hänen työtään arvostettiin, ja jokainen haluttiin nostaa esiin. Tunnelma oli yksinkertaisesti kannustava ja lämmin. Olin itse asiassa heti alkumetreiltä lähtien yllättynyt siitä, kuinka hyvä tunnelma kuvaajien välillä ja kaikissa tilaisuuksissa oli. Siinä oli helppo ja hyvä olla mukana seuralaisenkin.

Seuraavana päivänä ASC piti vuoden ainoat avoimet ovet -päivänsä. Meille puolisoille oli täksi ajaksi muuta ohjelmaa. Kun ’me vaimot’ lähdimme yhteisen aamiaisen jälkeen kohti omia retkiämme, kiemurteli toivorikkaiden opiskelijoiden yms. jono melkein korttelin ympäri odottaen ovien avautumista tähän maagiseen kuvaajien kerhoon. Agenttien, sponsoreiden, kalustotoimittajien, opiskelijoiden ja kuvaajien tapaaminen kesti pitkälle iltapäivään.

Minä puolestani pääsin vaimojen mukana Taikalinnaan – tosin pienen keskustelun jälkeen, koska monella meistä oli housut jalassa, mikä oli täysin vastoin etikettiä! Uskomattoman hienojen taikuriesitysten lomassa nautimme runsasta lounasta tässä taikuudelle pyhitetyssä pienessä linnassa. Päivän aikana tutustuimme lisää toisiimme. Esim. dokumentaristi Michel Ohayon, jonka puoliso Theo van de Sande oli myös ehdolla tv-elokuvien ja sarjojen kuvauksesta, kertoi minulle päivän kuluessa dokumenttien tekemisestä Yhdysvalloissa. Oli valaisevaa vaihtaa erilaisia kokemuksiamme erityisesti dokumenttielokuvien rahoittamisesta omissa maissamme.

Amerikkalaiset osaavat suunnitella ja hoitaa juhlamenot tyylikkäästi. Ihailin sitä avointa ja tehokasta tapaa, jolla ihmiset tutustutettiin luontevasti toisiinsa. Kaikki oli rentoa, helppoa, sujuvaa ja hauskaa! Gaalaillan koittaessa tunsimme jo ihmisiä sen verran paljon, että oli ihan eri asia mennä juhlaan kaksi ’valmistavaa päivää’ allamme kuin jos olisimme tupsahtaneet kylmiltämme paikalle.

Gaala alkoi ilmoittautumisella, ehdokkaiden ja vieraiden kuvaamisella logoseinän edessä, ja alkudrinkillä tärkeimmille vieraille varatussa tilassa. Tehopakkaus-Tessa, joka oli Peterin ja Betoniyön lehdistöedustaja, oli paikalla, ja esitteli Peterille alan ammattilaisia ja toisinpäin. Minä kuuntelin edelleen kiinnostuneena puolisoiden kokemuksia kuvaajan vaimona olemisesta Hollywoodissa ja New Yorkissa. Kuvaaja Stephen Lighthillin norjalainen vaimo toi hyvän ’jalat maassa’-pohjoismaisen näkökulman amerikkalaiseen elämään, lasten koulutukseen ja ylipäätään kulttuuriin. Stephen puolestaan kutsui Peterin puhumaan American Film Instituten opiskelijoille gaalan jälkeisellä viikolla.

Itse juhlasalissa, missä gaala pidettiin, oli useimpien lähteiden mukaan noin 1500 vierasta pyöreissä pöydissä. Ehdokkaat lähimpänä estradia ja muut vähän kauempana. Salin keskellä istuneet Angelina Jolie ja Brad Pitt olivat ilmeisesti kannustamassa Jolien elokuvan kuvannutta Deakinsia, joka oli ehdolla pitkien amerikkalaisten fiktioiden sarjassa.

Pöydässämme istui mm. kuvaaja Oliver Bokelberg vaimonsa Jillin kanssa. Hän oli aikoinaan tullut Saksasta jenkkeihin opiskelemaan kuvausta ja jäänyt sille tielleen. Jill ja Oliver kutsuivat poikamme pelaamaan jalkapalloa tyttärensä treeneihin seuraavana päivänä. Pelien jälkeen jatkoimme seurustelua heidän Hollywoodin kodissaan uima-altaan reunalla. Bokelberg kertoi kuvaukseen liittyvistä valinnoistaan, mm. päätöksestään kuvata jatkuvaa tv-sarjaa nyt jo neljättä vuotta. Työ oli selvästi antanut turvallisuutta ja jatkuvuutta materiaalisella tasolla, mutta oli hyvin ilmeisesti myös kuluttavaa. Tutuksi tullut kuvausympäristö oli kuitenkin innostanut Bokelbergin siirtymään myös ohjaajan housuihin joidenkin jaksojen ajaksi.

Ruoka oli gaalassa tietysti sivuosassa, mutta ihmettelin hieman pastaani, joka oli täytetty vähän piparkakkutaikinan makuisella täytteellä! Ilmeisesti jotain paikallista herkkua, koska se tuli vastaan vielä toisenkin kerran matkan aikana. Aterian jälkeen alkoi varsinainen gaala, jonka alkumetreillä julistettiin Spotligth-voittaja… Peter Flinckenberg! Peter vietiin kameroiden ja haastattelijoiden eteen ja ilo pöydässämme oli ylimmillään.  Suomen konsuli Juha Markkanen alkoi tuota pikaa järkätä juhlatilaisuutta seuraavaksi illaksi konsulaatissaan.

Oli ilo kuunnella veteraanikuvaajien puheita, samoin Barbra Streisandin, joka palkittiin gaalassa elämäntyöstään. Hän puhui mm. ohjaajan ja kuvaajan suhteesta ja kuinka hedelmällistä on jatkaa yhteistyötä saman kuvaajan kanssa. Samalla hän kuitenkin luetteli aikamoisen joukon eri kuvaajia, joiden kanssa oli työskennellyt!

Kuhina Peterin ympärillä tiivistyi entisestään palkinnon saamisen jälkeen. Agentteja, lehdistöä, kollegoita, jne. kävi onnittelemassa ja tutustumassa, kyselemässä tulevaisuuden suunnitelmista, puhumassa Amerikkaan muutosta yms.  

Olimme suunnitelleet käydä juhlallisuuksien jälkeen San Diegossa ystäviä tapaamassa. En ollut tajunnut, kuinka kuolleena syntynyt ajatus se oli! Juhlamenojen jälkeen vasta se työ sitten vasta alkoikin! Peter kävi päivisin agentti- yms. tapaamisissa, iltaisin oli verkostoitumista cocktail-kutsuilla, mitkä sopivat omaan sisäiseen aikatauluuni mahtavasti. Parin tunnin kutsut iltaisin ja ennen puolta yötä hotelliin. Muutama meili ennen nukkumaanmenoa, ja aamulla-aamupäivällä heti kaikki kiitos – ja vastausmeilit edellisen päivän tapaamisista. Ja sitten taas illalla kutsuille. Näin kului loppuviikko nopeasti.

Tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni ’vaimouden’ merkitystä tästä näkökulmasta. Kahdet silmät näkevät enemmän kuin yhdet, kaksi korvaparia kuulee enemmän ja  kaksi suuta puhuu enemmän. Jotkin asiat, jotka menevät toiselta ohi, toinen muistaa. Mielipiteitä ja ajatuksia on tärkeää vaihtaa erilaisten tilaisuuksien jälkeen ja yhdessä miettiä vastauksia ja seuraavia siirtoja. Tämä uusi rooli tuntui vaihteeksi mukavalta. Oli kiva seurata kaikkea sivusta ’nobodyna’ ja kuitenkin tehdä huomioita ja oma osani työstä Peterin tukena.

En ole myöskään eläissäni miettinyt 10 pv peräkkäin mikä asu olisi sopivan edustava mihinkin tilaisuuteen - ja laittautunut näitä tilaisuuksia varten. Kiitos vaan, Johanna Vuoksenmaa, että olit makutuomarina ennen lähtöä. Ihan hauska kokemus tästäkin näkökulmasta!

Nyt sitten ollaan taas kotona. Remontti on päällä ja vauhdikkaassa vaiheessa, meteli kova, miehiä lappaa jatkuvasti sisään ja ulos ja kantaa on otettava koko ajan johonkin. Mietin riittääkö rahat, mutta ainakin se sauna ja koko kellari jäivät Losin matkan jalkoihin.

Peter on jatkuvassa meiliyhteydessä jenkkeihin ja on lukenut joitakin käsikirjoituksia. Myöhään iltaisin (mielestäni öisin) on skype-palavereja ja mies herää väsyneenä aamuisin. Kaikki on auki ja epävarmaa, paitsi se, että syksyllä lähdemme ainakin hetkeksi kokeilemaan miltä tuntuisi asustaa jenkeissä. Katsomaan millaisia työtilaisuuksia tulee ja ovatko ne sopivia Peterille vai ei. Mistäs sen tietää sopeutuuko erilaiseen työ-ja tuotantokulttuuriin, jos ei kokeile. Eipä ainakaan Peteriä harmita, että jätti tilaisuuden väliin sitten myöhemmin – ja ainakin melkein remontoitu talo on odottamassa paluutamme!


Sulje
Flinkkis: ASC:n Spotlight Awardin voittaja 2015!
Peter Flinckenberg ja Betoniyö tekivät suomalaisen elokuvauksen ja FSC:n historiaa. Jo ehdolla olo...
katso
17.02.2015
Flinkkis: ASC:n Spotlight Awardin voittaja 2015!

Peter Flinckenberg ja Betoniyö tekivät suomalaisen elokuvauksen ja FSC:n historiaa. Jo ehdolla olo American Society of Cinematographersin Spotlight Awardin saajaksi oli ennenkuulumatonta - ja nyt Flinkkis on voittanut tuon palkinnon! Tässä linkki ASC:n sivuille. Flinkkis on parhaillaan ASC:n vieraana suorittamassa koko rituaalia, joka tämän palkinnon saantiin kuuluu. Flinkkis on luvannut palattuaan kertoa näillä sivuilla muisteluksen reissusta kiiteltäväksi Amerikan Suurille Kuvauspaikoille. Oheinen kuva: Danny Moloshok.

Sulje
Pietari Peltolalle Sven Nykvist -palkinto Göteborgissa
ELOn kuvauksen opiskelija, valmistumassa oleva Pietari Peltola palkittiin Göteborgin festivaaleilla...
katso
18.02.2015
Pietari Peltolalle Sven Nykvist -palkinto Göteborgissa

ELOn kuvauksen opiskelija, valmistumassa oleva Pietari Peltola palkittiin Göteborgin festivaaleilla tammi-helmikuun vaiheessa Sven Nykvist -palkinnolla. Tässä raadin perustelut:

SVEN NYKVIST CINEMATOGRAPHY AWARD
This year the Sven Nykvist Cinematography Award has been awarded to Pietari Peltola for They Have Escaped (He ovat paenneet).

The jury’s motivation: 
The award goes to a powerful, daring and cinematic language, with the courage to combine dream and reality and break the rules of classical story telling. In a film where you truly feel the cinematographer and director speaking the same language, with the same energy. 
The winner of Sven Nykvist Cinematography Award is Pietari Peltola for the cinematography in They Have Escaped.

Sulje
EXPRESSION-konferenssi
IMAGO notes about our conference at IMAGO pages
katso
21.02.2015
EXPRESSION-konferenssi

IMAGO notes about our conference at IMAGO pages

Sulje
Timo Salmiselle Suomi-palkinto!
FSC:n jäsen Timo Salminen on saanut taiteen Suomi-palkinnon. Tässä perustelut: "Timo Salminen...
katso
04.12.2014
Timo Salmiselle Suomi-palkinto!

FSC:n jäsen Timo Salminen on saanut taiteen Suomi-palkinnon. Tässä perustelut: "Timo Salminen on kuvaajana ollut tekemässä suomalaisen elokuvan kansainvälistä läpimurtoa jo 1980-luvulta lähtien. Hänen kamerastaan ovat lähtöisin sellaiset hienot kotimaiset elokuvat kuten Arvottomat, Calamari Union, Tulitikkutehtaan tyttö, Mies vailla menneisyyttä, Laitakaupungin valot ja Le Havre. Voisi sanoa, että Timo Salminen on luonut valkokankaalle sen suomalaisen hehkun ja lämmön, joka tunnetaan näiden Aki ja Mika Kaurismäen elokuvien myötä laajalti maailmalla."  Onnea ansaitusta kunnianosoituksesta toivoo FSC!

Sulje
Robert Nordströmin, F.S.C., kuvaama elokuva Camerimagessa
Marraskuun 14.-22. päivinä vietetään Puolan Bydgoszczissa elokuvauksen juhlaa. Maailman...
katso
13.11.2014
Robert Nordströmin, F.S.C., kuvaama elokuva Camerimagessa

Marraskuun 14.-22. päivinä vietetään Puolan Bydgoszczissa elokuvauksen juhlaa. Maailman tärkein elokuvaajien oma festivaali, Camerimage pidetään tuolloin. Suomea ja FSC:tä edustaa Robert Nordströmin FSC kuvaama, Ulrika Bengtsin ohjaama "Oppipoika", joka esitetään ohjaajien debyyttisarjassa. Tässä linkki: http://camerimage.pl/en/konkurs-debiutow-rezyserskich-2.html.

Sulje
FSC:n kannanotto Aalto-yliopiston elokuvakoulutuksesta
Suomen elokuvaajien yhdistys F.S.C. ry:n lausunto Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun...
katso
08.11.2014
FSC:n kannanotto Aalto-yliopiston elokuvakoulutuksesta

Suomen elokuvaajien yhdistys F.S.C. ry:n lausunto Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen asemasta

Suomen perinteikkäin elokuvakoulu, Taideteollisen korkeakoulun yhteydessä ollut Elokuva- ja lavastustaiteen laitos on nyt muutaman vuoden ollut osa Aalto-yliopistoa ja sen Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulua.

Suomen elokuvaajien yhdistys ja suomalainen elokuva-ala on vastikään kommentoinut ja julkituonut huolensa elokuvakoulutuksen tilanteesta Aalto-yliopiston tutkinnonuudistuksen yhteydessä. Kyseessä on Suomen korkealaatuisin elokuvakoulu, joka on kehittynyt vuosikymmenten aikana suomalaisen elokuvantekijäyhteisön keskeiseksi kouluttajaksi .  Koulun yhteys elokuva-alaan on dynaaminen ja alaa hyvin palveleva. ELO on osoittanut elinkelpoisuutensa ja koulutuksensa korkeatasoisuuden alallaan useasti, se on mm. valittu maailman parhaaksi elokuvakouluksi useammin kuin kerran ja sen tuottamat opiskelijaelokuvat ovat voittaneet kansainvälisiä palkintoja – jatkuvasti; puhumattakaan kotimaisista elokuvapalkinnoista. On häkellyttävää, että tätä koulutusta ja koulutuksen näkemystä (”kultamunia munivaa hanhea”) yritetään muuttaa ilman tietoa tai näkemystä elokuvakoulutuksesta.

Ilmeisesti kysymys onkin kokonaan ylhäältä ajatellusta ”koulutuksen” ”tavoitteista”, tai jostakin muusta täysin abstraktista, kokonaan suomalaisesta elokuva-alan todellisuudesta tahi elokuvien tekemisestä tietämättömästä ”suunnittelusta”.

ELO on muodostunut nimenomaan luovia elokuvantekijöitä kouluttavaksi yksiköksi, taidekouluksi. Valmistuneista lähes kaikki ovat koulutustaan vastaavissa tehtävissä ja luoneet itselleen nimeä luotettavana, arvostettuna ja monipuolisena ammattilaisena, myös ulkomailla. Pitkien elokuvien tekijöistä suurin osa on koulusta valmistuneita, ja joka vuosi debyyttielokuvissa työskentelee koulussa opiskelevia tai sieltä valmistuneita opiskelijoita taiteellisesti vastuullisissa ammateissa. Koulun toimivuuden perustana on jo vuosikymmeniä ollut kaksi toimintatapaa: ensinnäkin, opiskelijat valitaan jo koulun pääsykokeissa tietylle linjalle, tiettyihin ammattialueisiin tähtäävään koulutusohjelmaan. Toiseksi, elokuvakoulun arvokkaana perustoimintatapana on, että vuosikursseittain tuotetaan harjoituselokuvia kunkin opiskelijantoimiessa omaa suuntautumistaan vastaavassa tehtävässä, osana vuosikurssin muodostamaa ryhmää. Tämä on tekijyyden opettamisessa olennaista, sillä opetus ei muodostu pelkästään teoreettisista luennoista, vaan analyysien, vaativien erityisten teknisten taitojen opetuksen ja oman näkemyksen etsimisen ja vahvistamisensymbioosista. Ryhmässä toteuttavien harjoitustöiden ja harjoituselokuvien osuus konkreettisina oppimismalleina on ratkaiseva. Kaikki parhaimmat elokuvakoulut maailmassa toimivat juuri tällä periaatteella. Elokuvakoulun opetuksen toimivuudesta todistavat koulun opiskelijatöiden menestyminen niin kotimaisissa kuin kansainvälisissä kilpailuissa ja festivaaleilla, ei vain opiskelijaelokuvien sarjoissa vaan täysiverisissä kansainvälisissä kilpailusarjoissa. Mikäli elokuvataiteen laitos ei ole itsenäinen ja pysty itse päättämään toiminnastaan, on vaarana, että elokuvakoulun olennainen toimintatapa vaarantuu ja tulee näkymään alalla voimakkaasti – elokuvan tekijöiden opetus taantuu kolmenkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, itse asiassa huomattavasti huonompaan: kolmekymmentä vuotta sitten elokuvataiteen opetus joutui perustelemaan budjettejaan graafikoille ja lavastajille. Huonompi vaihtoehto on, että opiskelijaelokuvien käsikirjoituksia ja budjetteja arpovat käytännöstä täysin tietämättömät, kokonaan muiden alojen asiantuntijat.

Suomen elokuvaajien yhdistyksen mielestä korkeinta elokuvan tekijäopetusta tulee edelleen antaa Elokuva- ja lavastustaiteen laitoksella ELO:lla siten, että elokuvan koulutuksessa jatkossakin turvataan opiskelu ammattiin nykyisten suuntautumisvaihtoehtojen mukaisesti. Tämä varmentuu ainoastaan niin, että elokuvan – ja samoin lavastuksen ja pukusuunnittelun – koulutus säilyy omassa laitoksessaan. Omaan ammattiin suuntautuminen alan yleissivistävää opetusta aliarvioimatta on ensiarvoisen tärkeää jo koulutuksen kandidaattivaiheesta alkaen. Jotta tämä olisi mahdollista, asia on huomioitava jo koulutukseen haettaessa, säilyttämällä suuntautumisvaihtoehtojen mukaiset kiintiöt pääsykokeissa sekä turvattava erikoistumisen syventäminen kunkin suuntautumisvaihtoehdon osalta opiskelun BA- ja MA-vaiheissa.

Suomen elokuvaajien yhdistyksennäkemyksen mukaan Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Elokuva- ja lavastustaiteen laitoksen itsenäisyyttä ja erityslaatua on korostettava ja vaalittava, jotta elokuvakouluun voidaan edelleen jo pääsykokeista lähtien ottaa alalle omistautuneita, omalla erityisalueellansa  lahjakkaita opiskelijoita omille erityisalueilleen ja jotta elokuvakoulun tuloksellisuus taidekouluna – jota voidaan mitata juuri osallistumisilla kansainvälisiin elokuvafestivaaleihin ja niillä saaduilla palkinnoilla – säilyy ja paranee entisestään. Aalto-yliopistossa on kaikilla tasoilla ymmärrettävä elokuvan tekemisen ja opetuksen erityisyys ja realiteetit, vain siten nyt voimistuvan suomalaisen elokuva-alan tulevaisuus voidaan turvata.

Ymmärrämme, että Aalto-yliopistolla on erilaisia säästö- ja opetuksen yhtenäistämistavoitteita. Erityisesti on korostettava, että elokuvataiteen tekijöiden opetus ei voi perustua ”elokuvan yleisopetukseen ja siitä eriytymiseen”. Tämänkaltaisella opetusohjelmalla – kuten usein esitetyllä ”elokuvan yhteisellä perusopetuksella ja siitä eriytymällä” – ei voida saavuttaa haluttua tulosta. Niin erityisiä elokuvan eri alueiden ammatit ovat. Tulokset puhuvat puolestaan.

Suomen elokuvaajien yhdistys F.S.C. seuraa elokuvakoulutuksenkohtaloa tiiviisti. Yhdistyksen kanta on, että koko suomalaiselle elokuvakulttuurille ja –alalle on erittäin tärkeää, että korkein elokuvaopetus Suomessa säilyyjuuri sen erityispiirteet huomioituna ja suojeltuna ja koulun sekä opetuksen resurssit ja itsenäisyys turvataan.

 Mikäli Aalto-yliopisto ei tätä kansallisen kulttuurin erityistehtävää pysty tai halua hoitaa, täytyy elokuvakoulutus järjestää Suomessa toisella tavalla. Taideyliopisto voi olla ratkaisu, muualla on järjestetty kansallisia elokuvakouluja. Niin läheltä kuin Tanskasta ja Norjasta ja myös Ruotsista löytyy onnistuneita ja toimivia esimerkkejä tämän kaltaisista malleista.

Suomalaiselle kulttuurille, taloudelle ja koulutukselle on tärkeää Aalto-yliopiston ratkaisu elokuvan oman laitoksen kohtalosta. Suomen elokuvaajien yhdistys edellyttää, että Aalto-yliopiston päätöksentekijät ottavat huomioon elokuva-alan tarpeet, eivätkä tuhoa suomalaisen elokuvakoulutuksen edellytyksiä lyhytnäköisten ja kuvitteellisten tavoitteiden havittelemisessaan.

 

Helsingissä marraskuun 6. päivänä 2014

Suomen elokuvaajien yhdistys F.S.C. ry

Tahvo Hirvonen F.S.C., puheenjohtaja

 

Sulje
VUODEN VALO PERTTI MUTANEN F.S.C.
25.9. Kotimaisen elokuvan viikon päättäjäisjuhlassa jaettiin alan yhdistysten palkintoja...
katso
29.09.2014
VUODEN VALO PERTTI MUTANEN F.S.C.

25.9. Kotimaisen elokuvan viikon päättäjäisjuhlassa jaettiin alan yhdistysten palkintoja ja kunnianosoituksia jäsenilleen. F.S.C:llä oli kunnia aloittaa tilaisuus jakamalla ensimmäinen "Vuoden Valo" -palkinto. Tässä Vuoden Valon perustelut:

ENSIMMÄINEN ”VUODEN VALO” TUNNUSTUSPALKINTO ELOKUVAAJILTA 2014

Suomen elokuvaajien yhdistys F.S.C. ry:n perustama ”Vuoden Valo” –tunnustuspalkinto jaetaan ensimmäistä kertaa Kotimaisen elokuvan viikon juhlaillassa 25.9.


”Vuoden Valo” tuo esille elokuva-alan hiljaista mutta näkyvää työtä. Sen tarkoituksena on muistuttaa, että elokuvaajan ammattitaito on keskeinen osa elokuvataidetta. Elokuvaus on alati kehittyvä ilmaisumuoto ja edellyttää erityislaatuista moniammatillista yhteistyötä.


Suomen elokuvaajien yhdistyksen tunnustuspalkinto ”Vuoden Valo” myönnetään elokuva-alan ammattilaiselle tai ryhmälle, joka ansioillaan tai saavutuksillaan on edistänyt elokuvauksen ammattitaidon ja ilmaisun kehittymistä ja arvostusta. Tunnustus jaetaan vuosittain Kotimaisen elokuvan viikon yhteydessä.

Ensimmäistä Vuoden Valoa voitaisiin hyvällä syyllä kutsua vaikka vuosikymmenten valoksi. Palkinnon saaja kuuluu sukupolveen, joka joutui ”keksimään” elokuvauksen uudestaan maassamme studiojärjestelmän luhistumisen jälkeen. Kunnianosoitus myönnetään elokuvaajalle, jonka henkilökohtainen panos elokuvauksen sekä taiteellisen että teknisen edistymisen eteen maassamme on ollut mittava. Hänen perustamansa yhtiö on toiminut eräänlaisena elokuvauksen tekniikan kivijalkana Suomessa. Palkinnon saajan ammattitaito ja tietämys on ollut alan toimijoiden apuna useasti.

Ensimmäinen Vuoden Valo -tunnustuspalkinto myönnetään elokuvaaja F.S.C. Pertti Mutaselle.

Helsingissä 25. syyskuuta 2014

Suomen elokuvaajien yhdistys F.S.C. ry:n hallitus


Muita palkittuja olivat:


Pukusuunnittelijat palkitsivat Marjatta Nissisen.


Dokumenttikilta valitsi vuoden dokumenttiteoksi Tuukka Temosen "Presidentintekijät".


Vuoden tuottajat ovat Mischa Jaari ja Mark Lwoff.


Käsikirjoittajien killan palkinnon sai Kirsikka Saari, jonka kynästä ovat kotoisin pitkä elokuva "Korso" ja lyhyt Oscar-ehdokas "Pitääkö mun kaikki hoitaa.".


Ohjaajaliitto palkitsi jäsenemme Pirjo Honkasalon "Betoniyöstä."


Suomen näyttelijäliitto valitsi vuoden elokuvanäyttelijäksi Anu Sinisalon osastaan elokuvassa "Ei kiitos".


SET valitsi Vuoden työkaveriksi elokuvaaja Sari Aaltosen - kuvassa keskellä.

Sulje
Digital Cinematography: a Basic Book by Dave Stump ASC
Focal Press on julkaissut Dave Stumpin ASC perusteellisen teoksen digitaalisen elokuvauksen tekniikasta.
katso
13.06.2014
Digital Cinematography: a Basic Book by Dave Stump ASC

Focal Press on julkaissut Dave Stumpin ASC perusteellisen teoksen digitaalisen elokuvauksen tekniikasta. Onnittelemme Davea saavutuksen johdosta ja suosittelemme teosta lämpimästi kaikille alalla työskenteleville!

Sulje
HIM video shot by Anssi Leino FSC awarded
The Finnish rock group HIM was awarded the "Video of the Year" award by Noisecreep pages.
katso
13.06.2014
HIM video shot by Anssi Leino FSC awarded

The Finnish rock group HIM was awarded the "Video of the Year" award by Noisecreep pages. www.noisecreep.com/volbeat-alter-bridge-korn-him-win-first-annual-creepies-awards/ .

Ilta-Sanomien nettisivulla voitokas video on myös nähtävissä: http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288700291986.html

Sulje
FSC ACES seminar Part I 31.3. at Post Control
FSC ACES seminar at Post Control: Pena Keskimäki FSC giving a lecture.   Members waiting for the...
katso
09.05.2014
FSC ACES seminar Part I 31.3. at Post Control

FSC ACES seminar at Post Control: Pena Keskimäki FSC giving a lecture.

 

Members waiting for the seminar to begin, enjoying pizzas provided by Post Control

FSC had a seminar on Academy Color Encoding Spesification Image Interchange Format, ACES IIF. Our member Pentti Keskimäki gave an extensive lecture on the ACES workflow. After that, we had a live Webinar connection straight to a member of the Academy who has been developing the ACES, Doug Walker.

It's such a joy to learn all about ACES!

The FSC is grateful to Pena Keskimäki FSC who gave the lecture; Post Control which provided the space and the pizzas; and the Academy of Motion Picture Arts and Sciences, especially the Science and Technology Council; its Director Andy Maltz; the Council member Dave Stump ASC, and our Web lecturer Doug Walker.

More info on Academy's website: Academy on ACES

Sulje
PHILIPPE ROS AFC MEETS FSC
Rauno Ronkainen FSC, Philippe Ros AFC ja Jouko Seppälä FSC onnistuneen opetusrupeaman...
katso
09.05.2014
PHILIPPE ROS AFC MEETS FSC

Rauno Ronkainen FSC, Philippe Ros AFC ja Jouko Seppälä FSC onnistuneen opetusrupeaman jälkeen.

Philippe Ros Ranskasta oli opettamassa Aalto-yliopiston ja Metropolian elokuvauksen opiskelijoille helmikuussa. Digitaalisen elokuvauksen kurssin yhteydessä purettiin valtameridokumentin "Oceans" vaativaa kuvaustehtävää ja jälkikäsittelyä.

Sulje
Arri Amira was here
Milan Krsljanin from Arri London paid a visit and showcased the new Arri Amira. On the 11th of February, a...
katso
28.02.2014
Arri Amira was here

Milan Krsljanin from Arri London paid a visit and showcased the new Arri Amira.

On the 11th of February, a nice group of cinematographers gathered at Angel Film big studio. The subject was ARRI AMIRA! This piece of equipment was visiting in Finland for the first time. Milan Krsljanin from Arri London told about its features for members of the society and students from Aalto University, ELO Helsinki Film School.

Milan presenting the new Amira, members and students taking heed

After checking out the showreels and the presentation, we could put our hands on the gear. At least Mutasen Konepaja and Angel Films will have it for rent, estimated delivery date April.

 Hands on Amira: Left Heka Färm FSC, right Marita Hällfors FSC

 FSC members did some tests for the ACES seminar later this spring.

In the screen Jani Kumpulainen FSC, hands on Rike Jokela FSC

The introduction was made possible by Angel Films, P. Mutasen elokuvakonepaja and Mediatrade Oy, which is now officially representing ARRI - and Amira - in Finland. So, if you want an ARRI for yourself, turn to Mediatrade and Vesa Mäntyharju!

Sulje
Jusseja jäsenillemme, myös ohjauksesta
Jussit jaettiin sunnuntaina. Kuvauksen Jussin sai Peter Flinckenberg FSC Betoniyöstä; sen oh...
katso
05.02.2014
Jusseja jäsenillemme, myös ohjauksesta

Jussit jaettiin sunnuntaina. Kuvauksen Jussin sai Peter Flinckenberg FSC Betoniyöstä; sen oh ohjannut Pirjo Honkasalo FSC. Onnittelut! Muut Jussit löytyvät sivulta http://www.jussit.fi

Sulje
CAMERIMAGE 2013 MUISTOISSANI
Peter FlinckenbergCAMERIMAGE-päiväkirja 18-24.11.201318.11 Hyppään koneeseen. Festari...
katso
03.12.2013
CAMERIMAGE 2013 MUISTOISSANI

Peter Flinckenberg
CAMERIMAGE-päiväkirja 18-24.11.2013

18.11
Hyppään koneeseen. Festari alkanut kaksi päivää aikaisemmin. En päässyt matkaan ajoissa, koska elokuvaperheen toinen aikuinen oli Italiassa.
Finnairin lakko ei onneksi vaikeuttanut matkaa muuten kuin puutteellisen tarjoilun muodossa lentokoneessa. Olen menossa Camerimage-festivaalille, jonne elokuvaajat  ja opiskelijat ympäri maailmaa tulevat tapaamaan, innoittamaan ja  palkitsemaan toisiaan.
Esa Vuorinen alkoi tuoda kuvaajaopiskelijoita festivaalille jo 90-luvulla. Kuulun siihen onnekkaaseen joukkon, joka pääsi opiskelun alkumetreillä Toruniin saamaan kannustusta ja opastusta ansioituneilta  kuvaajilta. Silloin syttyi myös unelma: ehkä joku päivä kuvaamani elokuva esitetään festivaalin pääkilpailussa, jonka juryn muodostavat pääasiassa mestaritason kuvaajat. Pirjo Honkasalon ‘Betoniyö’ täytti tämän toiveen.
Festivaali on kasvanut Torunin ajoista ja on muuttanut Lodzin kautta Bydgoszcziin. Se on myös muuttanut luonnettaan. Tähtinäyttelijöitä on alettu kutsua houkuttelemaan kasvavan festivaalin kaipaamia sponsoreita.
Varsovan kentällä on vastassa korrektisti pukeutunut kuski. Hän ilmoittaa että olen myöhässä, koska suuri kuvaajien illallinen oli  eilen. Pettymys. Myöhemmin tajuan, että illallisia on ihan joka ilta.
Hienon bemarin kyljessä lukee VIP. Nyt ajetaan kovaa, nukahdan. Hotellilla odottaa Radoslav, joka on festarin kouluttama henkilökohtainen apulaiseni. Hän kertoo järjestävänsä tapaamiset, hoitavansa lippuvaraukset yms.
Tunnen jännitystä. Tästä se alkaa, tätä olen halunnut. Illalla käyn baarissa, jossa olen ollut pari vuotta sitten ekana iltana ja siellähän he istuvat, suomalaiset kuvaajat. Kotoista.

Filmikamera

19.11
Aamulla käyn katsomassa Heli-elokuvan kilpailusarjasta. Hieno leffa, joka oli voittanut myös Cannesissa parhaan ohjauksen palkinnon. Se kertoo meksikolaisen huumekartellin  ahdistamasta perheestä. Elokuvan kikkailematon kuvaus on tyylikkäästi ja  luovasti  toteutettu. Se sopii todella hyvin piinaavaan  tarinaan. Elokuvan alku on yksi parhaista, joita olen nähnyt. Kisasta tulee kova. Kuvaaja Lorenzo Hagerman on tosi sympaattinen Salvador Dalin näköinen kaveri.
Muistan kuitenkin, että festareilla on kivempaa jos ei katso leffoja liikaa ja lähden lenkille. Tapaan hotellilla mainion brittikuvaaja Nigelin, jonka kanssa ystävystyimme Manaki Brothers -festivaalilla Makedoniassa.  Nigel on Imagon ystävällinen puheenjohtaja ja tuntee kaikki.
Käyn moikkaamassa Ranea Puhdistuksen näytöksessä, mutta en ehdi jäädä kuunetelmaan Q&A:ta, koska Illalla on Arrin sponsoroima illallinen.
Festivaalilla on kilpasarjojen lisäksi valtavasti ohjelmaa ja nähtävää. Workshoppeja, erikoisnäytöksiä, kalustoesittelyjä ja keskustelutilaisuuksia. Tänä vuonna olen päättänyt keskittyä fiktioelokuvaan ja kilpasarjaan vaikka se tarkoittaa  kovatasoisen dokumenttiohjelman  väliin jättämistä. On välillä vaikea kulkea  kamera- ja linssivalmistajien ständien ohi. Viimeaikoina on tullut taas niin paljon uutta tekniikkaa. Arrilla uusi mustavalkokennolla varustettu Alexa. Black Magicilla pokkarikokoinen kamera, jonka laatua Slavomir Idziak kehuu vuolaasti. Yllätyksekseni Vilmos Zsigmondista on tullut Sony F-65 kannattaja.

Tässä liuta poikia, eli pääsarjan elokuvien kuvaajat. Flinkkis kolmas vasemmalta.

Illalla Arrin juhlissa esitellään Main Competition -ehdokkaat. Saamme hienot  pystit ja viskipullon. Kymmenet valokuvaajat ottavat kuvia ja on kiusallista pönöttää siinä, en ole tottunut tähän. Tunnen olevani  myös hieman ulkopuolinen muihin ehdokkaisiin nähden. Kukaan ei tunne minua, eikä ole nähnyt leffaamme. Katselen Phedon Papamichaelin jatkuvaa sujuvaa smalltalkia ja Sean Bobbittia viihdyttämässä  ihailijoiltaan. Myös puolalaisilla ja Rainer Klausmannilla on paljon kavereita. Onneksi tuomari Timo Salmisen pöydässä on juttuseuraa.

20.11
Keskiviikko on perinteisesti opiskelijasarjojen päivä. Käyn Imagon seminaarissa, mutta tuntuu, että samoja sopimuksiin liittyviä asioita käytiin läpi 2 vuotta sitten ja lähden leffaan.
Hieno ja inspiroiva Visions of Light-dokkari Ranen kanssa. Sen jälkeen kilpailuleffa ’12 Years of Slavery’, ystävällinen ja iloinen Sean Bobbitt lavalla, sali tupaten täynnä ja hirvee meininki...   mitenköhän meillä? Steve McQeenin orjuudesta kertovassa hitaalle  filmille kuvatussa leffassa moitteeton  mutta mun makuun vähän tylsä valaisu. Alkaa jännittää enemmän. Jostain syystä alan uskoa, että meillä on mahdollisuus saada palkinto...
Pyydän Radoslavia järjestämään tapaamisen venäläisen kuvaaja Sergei Trofimovin (mm.Nightwatch) kanssa. Se onnistuu Panavisionin illallisella. Alkaa tulla kotoisampi olo, vietän paljon aika Sergein ja Meksikolaisen Lorenzon kanssa. Ehdotan, että siirrymme festivaaliklubille, Sergei tulee mukaan. Klubi on täynnä tuttuja suomalaisia ja vietän huomattavan ajan tanssilattialla. Menee myöhään, mutta se kannattaa. Aika sielunsukulaiskuvaajien ja tuttujen suomalaisten kanssa saa minut tuntemaan oloni kotoisaksi. Keskusteluissa saa hyvän käsityksen kuvaajien työoloista eri maissa. On esimerkiksi mielenkiintoista kuulla Lorenzolta hänen käyttämästään suht vaatimattomasta valokalustosta ja Sergeiltä nykyelokuvan tilasta venäjällä. Kohtaamisissa muiden kuvaajien kanssa on lämpöä ja yhteenkuuluvuuden tunne.

21.11
Ryhmämme saapuu tänään paikalle. Jani (valaisija) Nea (1 AC) , Jussi (värinmäärittelijä) ja Esa Vuorinen (opettajani TaiKin ajoilta) saapuvat. Tsekkaan vielä kerran Radoslavilta, että kaikki on ok kuljetuksen yms. kanssa.

Kuvassa Betoniyön kamera-assistentti Nea Salminen, kirjoittaja, Esa Vuorinen FSC ja Jani Lehtinen, Betoniyön valaisija.


Tänä vuonna käydään myös 3-D  elokuvien kilpailu ensimmäistä kertaa. Käyn katsomassa kehutun Gravity- elokuvan ja se on ensimmäinen näkemäni 3-D fiktio, joka todella toimii. Mykistävä ja yllätyksiä täynnä oleva kuvaus on tekniseltä suoritukseltaan ennen näkemätön. Avaruudessa tapahtuvaan tarinaan on saatu todellinen painottomuuden tunne ja kamera käyttää liikkeissään tätä kekseliäästi hyväkseen.
Joka aamu oven alta sujahtaa kutsuja tilaisuuksiin ja  tänään on vuorossa Kodakin illallinen. En ole varma menenkö paikalle, edellinen ilta painaa vielä.
Käymme katsomassa porukalla musavideo-sarjan. Fincherin ohjaama video on upeaa mustavalkokuvaa. Katson kadehtien kuvan laatua ja värinmäärittelyn tasoa. Sigur Rosin hitaasti kypsyvä tanssivideo on kyllä se, joka saa kylmät väreet aikaan.... ja kotikutoinen 16mm Nick Cave. Osa suomalaisista, joita alkaa olla yhteensä jo ehkä kolmisenkymmentä, ovat menossa  syömään.

Tapaan ulkona Lorenzon ja toisen kilpailuleffakuvaajan ja teen pikapäätöksen lähteä  samalla autolla Kodakin illalliselle, joka on kaukana keskustasta. Nappaamme kyytiin vielä Ed Lachmanin, joka on täällä joka kerta. 
Illallinen on erilainen kuin muut. Ruoista ja juomatarjoilusta ei ole tingitty muinakaan iltoina, mutta täällä istutaan pitkissä pöydissä isossa linnamaisessa salissa. Kodakilla on selkeästi vielä rahaa kassassa. Istun Lorenzon ja argentiinalaisen kilpailuleffan porukan kanssa. Kokeneempi kaartikin on paikalla. Vieressä istuvat Dennis Lenoir, Tom Stern, Jeffrey Kimball, Roberto Schaefer, Idziak, Sobotchinski jne.
Jälkiruoan jälkeen alkaa kuhina. Maestro Storaro on saapunut juuri lentokentältä. Yllätyn, miten vanhalta hän näyttää. Alkaa olla kotoinen ja hyvä fiilis muiden kuvaajien kanssa, ja keskustelua syntyy. Käyn esittäytymässä Bruno Delbonnelille, joka ei ollut paikalla kun saimme pystit. Ihailemani Amelien kuvaaja on aina osannut käyttää digiajan mahdollisuuksia värinmäärittelyssä hyväkseen. Tätä kaveria on minkä tahansa raadin vaikea jättää palkitsematta.
Tupakkapaikalla minua lähestyy nainen, jonka olen nähnyt usein jututtamassa Lorenzoa. Ok, tältä näyttää ison amerikkalaisen agentuurin agentti. Vaikuttaa viileältä, mutta lupaa tulla katsomaan leffamme. Sergei on lähdössä aamulla takaisin Venäjälle kuvauksiin ja pyytää minua lähtemään kanssaan klubille. Hitto, mahtava kontakti ja tietolähde Venäjän asioista, en voi kieltäytyä. Ikkunan läpi näen Storaron, kaikki haluavat kuvaan hänen kanssaan.
En tiedä miksi, mutta Sergei selkeästi viihtyy seurassani pitkään. Ehkä slaavilainen lähtöahdistus. Istumme hotellin baarissa ja juttelemme kalastuksesta ja paljosta muusta, jota kaikkea en enää muista. Klo 4 jälkeen on pakko sanoa hyvää yötä. Takaraivossa huominen näytöksemme  Storaro saapuu samaan aikaan juhlien jatkoille hotelliin.

22.11
Nukun huonosti ja päätän mennä  aamiaiselle. Storaro on juuri lopettelemassa omaansa. Miten nämä vanhat jaksaa! 
Käyn vielä hyvästelemässä Sergein. Annan lahjaksi Betoniyön stillilaatikon ja kutsun hänet kalaan.
Yritän nukkua päikkärit, mutta olen liian levoton näytöksen takia. Käyn lenkillä, mutta jo 500 m saa minut puuskuttamaan. Käyn kuitenkin torilla. On mukava kävellä kaartaen puiston läpi teatterille. Katson vanhojen puiden kaarnaa ja mietin, että tuollaista kauneutta on vaikea tallentaa.
Näytös on klo 14.30 ja olo on suht rauhallinen, mutta kun pitää mennä lavalle niin yhtäkkiä hiki pukkaa pintaan ja pulssi on 150. Olisin toivonut että näytöksessä olisi enemmän väkeä. Iso teatteri on ehkä puolillaan. Porukka on päivänäytösten aikana ehkä lukuisissa workshopeissa, joista yksi käsittelee käsivarakuvausta.
Olen jo aikaisemmin sopinut, että esittelen oman ryhmäni ja pyydän lavalle. Kuuluttaja kuitenkin ehtii ensin. Toivon, että Pirjo olisi lavalla kanssamme. Olin miettinyt mitä sanoisin, mutta en kovin tarkasti. En tiedä miten esittelyni menee, koska jännitän väsymyksessäni pirusti.

Värinmäärittelijä Jussi Myllyniemi, valaisija Jani Lehtinen, kamera-assistentti Nea Salminen ja kirjoittaja


Esittelyn jälkeen meidät viedään takahuoneeseen valokuvattaviksi. Sitten menemme istumaan hetkeksi baariin ja hiivimme saliin laaduntarkkailuun. Tykki on hitusen tummanpuoleinen, ajattelen, mutta parempi näin päin kuin platku musta.
Pressin alussa jännitän vieläkin, koska se striimataan ja näytetään ympäri festarialuetta. Vähitellen alan rentoutua. Yleisössä on paljon tuttuja kasvoja.
Jälkikäteen harmittaa, koska vastasin mielestäni huonosti yhteen kysymykseen. Se koski unijaksojen värienkäyttöä. Taas ikävä Pirjoa, joka osaa vankalla kokemuksella sanoa asiat ytimekkäästi.  Pressin jälkeen on hieno hetki ravintolassa Ranen, Esan, Janin ja Nean kanssa. Seuraava sukupolvi kuvaajia on isossa pöydäsä lähettyvillä. Paljon naurua! Helpottunut ja hyvä olo.
Menen lenkille, jotta saan happea ennen illan Hawk-illallista. Paljon mestareita paikalla. Ed Lachman ja Denis Lenoir jurystä ja monet muut  ihmiset tulevat kiittämään vuolaasti.  ‘Really great’ sanoo moni, mutta niin sanotaan myös Lorenzolle. Olen aistivinani, että tämä elokuva jakaa mielipiteitä rajusti.
Phedon Papamichael tulee juttelemaan Janille, Jussilla on paljon seuraa. On hienoa, että he ovat täällä.

Golden Frog- kilpailun tuomaristoa: vasemmalta Tom Stern ASC, mm. Million Dollar Baby; Todd Mc Carthy, Variety-lehden pääkriitikko; Dennis Lenoir AFC, mm. The Secret Agent; Franz Lustig, mm. How I Live Now; Adam Hollender ASC, mm. Midnight Cowboy; sekä Timo Salminen, FSC.


Timo Salminen jurystä on ammattimies, eikä paljasta mitään. Tutustuimme kaksi vuotta aikaisemmin juuri näissä juhlissa. Nytkin on mukava välillä tulla Timon pöytään parvelle ja katsoa alhaalla ravintolasalissa vellovaa ihmismerta yläkulmasta. Vähän perspektiiviä tähän touhuun. Tuntuu välillä siltä kuin olisin paiskautunut tämän viikon aikana johonkin peliin, jonka tarkoitus on saada minut tuntemaan  itseni tärkeäksi.  Muutamat musavideo-ohjaajat kysyvät  käyntikorttia, ihmiset tulevat juttelemaan ja tunnistavat yhtäkkiä. Menen klubille, jossa on mukavaa kun opiskelijat tulevat kertomaan mielipiteitään ja kyselemään. Aikaisemmin etäinen ison firman agentti haluaa jutella VIP -puolella.
Menen tanssimaan, agentti seuraa perässä. Alan uskoa vienoon mahdollisuuteemme saada joku palkinto, vaikka aikaisemmin päivällä näkemäni puolalainen Ida oli vienyt uskon. Perinteisellä 1.33 rajauksella toteutettu kuvaus oli moitteetonta ja siistiä. Rohkeutta esiintyi  epätavallisissa rajauksissa kuvan sisällä. Hotellilla en saa unta ennen aamukahdeksaa.

23.11
Herään noin klo 13. Mitä olenkaan oikein ajatellut eilen! Mukana kilpailussa on 4 mustavalkoleffaa, joista yksi puolalainen...
Lenkille ja lepoa, loppugaala alkaa kuudelta. Olen levoton, mutta toiveikas, ihmeellistä vuoristorataa kohta 24h.
Radoslav odottaa lippujen kanssa. Meillä on nimelläni 4 paikkaa eri puolilla katsomoa. Nealla on yksi juryn rivillä. Nea lähettää tekstarin, että hänellä on varmasti väärä paikka ja vaihdamme paikkoja. Kummallista, olen kaikkein pyhimmällä juryn rivillä Storaroiden ja muiden kanssa. Yleensä kilpailun kuvaajat istutetaan tästä rivejä taaksepäin. Soitan Janille, joka on parvella: tsekkaa missä istun, voiko tämä kuitenkin merkitä jotain.
Timo Salminen istuutuu puolisoineen viereeni ja tajuan tyhmyyteni.
Tämä oli hänen tyttärensä paikka, jonka järjestäjät olivat kohteliaasti junailleet.

Gaala kestää tuskaiset 3 tuntia, ja vasta lopussa jaetaan pääkilpailun kolme palkintoa. Käyn välillä aulassa. Porukka suomalaisia on baarin puolella katsomassa monitorilta tilaisuutta. Otan viskin ja palaan saliin.

Anamorfisia zoomeja


Eri kilpailusarjoja on paljon. Jotkut voittajat puhuvat vaikeaselkoisia, jotkut liian pitkään. Palkitaan myös opiskelijat, leikkaja, 3D-elokuva puhumattakaan erilaisista kunnianosoituksista. Muistellaan vuoden aikana kuolleita, mutta unohdetaan mainita Tony Scott! Slavomir Idziakille myönnetään elämäntyö-palkinto, ja hän pitää kiinnostavan puheen.
Vihdoin kuulutetaan pääsarja. Pronssia Bruno Delbonnellille Coenin veljesten leffasta. Se siitä. Hopeaa ystävälleni Lorenzolle, onnea! Hieno homma. Kultaa mustavalkoiselle Idalle puolaan... Vihdoin gaala loppuu ja pääsemme taputtamaan sadoille hienoille vapaaehtosille ja Marekille, festarin perustajalle.
Tekstaan Bufon porukalle ja Pirjolle tilannepäivityksen.

Näen kun Lorenzoa viedään. Arrin, Hawkin ja Panavisionin sedät ryntäävät kättelemään ja vievät hänet jonnekin valokuvattavaksi. Menen aulan baariin, missä tukijoukkoni ovat tilanneet ison oluen, mutta pettymystä on vaikea huuhtoa alas. Menemme syömään porukalla. Tilaan päivän ensimmäisen kahvin ja alan piristyä. 
Realismi alkaa palata kehooni. Onhan tämä ollut hieno kokemus. Olisiko palkinto muuttanut mitään?

Meidät on kutsuttu loppuillalliselle. Bemarit, joiden piti meidät sinne kuljettaa, ovat ensimmäistä kertaa kortilla.

Perillä pelin henki on selvä: Voittajat ja muut. Ei pyöri agentit enää ympärillä. Juttelen Sean Bobbittin kanssa, ja meillä onkin sama kuljetus huomenna kentälle. Huomaan, että väsymys valtaa kehoni.
Hieno hetki keskustelua Janin kanssa alakerran baarissa tuo taas virkistystä. Juttelen vielä myös Timon kanssa. Hän on käynyt tämän läpi 2 vuotta sitten Le Havren kanssa. Kuulen, että olimme tuomareiden äänestyksessä neljännellä sijalla. Ei paha.

Nea on hävinnyt ja lähden festariklubille etsimään häntä.  Matkalla tiputan Janin hotellille ja annan kiitollisena  ehdokkuus-pystin hänelle. Klubilla on ihan tyhjää, vain uupunut Marek istuu seurueineen VIP-puolella. Tapaan suomalaisia ja vaikka paikalla on kaikkien tanssilattioiden kuningas Aarne Tapola, päätän hipsiä hiljaa pois.
Joku lähettää tekstarin, että Nea on edellisissä juhlissa. Menen hotellille ja nukun ensimmäistä kertaa festivaalin aikana pitkään ja hyvin.

Bydgoszcz by night

24.11
Neljän tunnin matka lentokentälle kokeneen Sean Bobbittin kanssa on festarin antia parhaasta päästä. Juttelemme kaikesta. Hän kertoo mahtavia tarinoita dokkarivuosiltaan. Ihme, että on elossa. Taas yksi kalamies, ja jaamme kokemuksia Siperian reissuilta ja Ruandasta. Bobbitt vastaa kaikkiin kysymyksiini värikkäästi. Hän neuvoo ja opastaa. Tätä on Camerimage parhaimmillaan. Sellaista, mitä se oli ennen kuin Keanu Reevesit tulivat paikalle ja festivaalista tuli ehkä liian suuri. Opettaja kertoo ja oppipoika kuuntelee.

25.11
Kotona kasaan lasteni legoja tärisevin käsin. Rankka reissu, kummallinen uni. Läppäriin kilahtaa maili:

"Just want you to know that I would really like to represent you in the US market. I think concrete nights was amazingly beautiful!" 

Thanks for the dancing!

Lisää Camerimagesta osoitteessa http://www.camerimage.pl/index.php?news=27546

Sulje
CAMERIMAGE
Vastikään on loppunut maailman tärkein elokuvaajien oma festivaali, Camerimage Bydgoszczissa...
katso
25.11.2013
CAMERIMAGE

Vastikään on loppunut maailman tärkein elokuvaajien oma festivaali, Camerimage Bydgoszczissa Puolassa. Yhdistyksen jäsenistä mukana olivat pääsarjassa Pirjo Honkasalo FSC, joka on ohjannut Peter Flinckenbergin FSC kuvaaman elokuvan "Betoniyö", joka perustuu Pirkko Saision samannimiseen romaaniin. Esillä oli myöskin edellisen puheenjohtajamme Rauno Ronkaisen kuvaama "Puhdistus". Opiskelijasarjassa oli edustettuna Jarmo Kiurun kuvaama "The Boy Who Was Afraid of Nothing" sekä Paola Suhosen kuvaama "Mr. Rabbit". Onnittelemme osallistujia lämpimästi, on aina suuri kunnia olla mukana elokuvaajien omassa festivaalissa!

Lisäksi jäsenemme Timo Salminen oli mukana pääsarjan tuomaristossa.

Kuva elokuvasta "Betoniyö".

Odottelemme jäsentemme raportteja ja kuvia ilmestyväksi pikapuoliin!

Sulje
OSLO DIGITAL CINEMA CONFERENCE 6.-8.9.2013
IMAGOn ja norjan veljesyhdistyksen, fnf:n järjestämä neljäs Oslon Digitaalisen...
katso
25.11.2013
OSLO DIGITAL CINEMA CONFERENCE 6.-8.9.2013

IMAGOn ja norjan veljesyhdistyksen, fnf:n järjestämä neljäs Oslon Digitaalisen Elokuvauksen konferenssi järjestettiin tänä vuonna 6.-8. syyskuuta Oslon Filmens husissa. Jälleen kerran saatiin tietoa tekniikan viimeisimmistä kehityskuluista ja työtavoista. Konferenssin ikivireä primus motor, Paul Réne Roestad ryhmäkuvissa keskellä takana.


Paikalla oli tietoisuuttaan jakamassa tutut IMAGOn teknisen komitean miehet John Christian Rosenlund fnf, Rolf Coulanges bvk ja Philippe Ros afc - vain Kommer Kleijn sbc oli sairaana poissa. Sekä tietenkin Dave Stump ASC.

Kunniavieraina olivat Vilmos Zsigmond asc, Juri Neiman asc, Frederic Goodich asc ja Sam Nicholson asc. Lisäksi esiintymässä Jason Knutzen Global Cinematography Institutesta, Dave Monk European Digital Cinema Forumista, Tony Crocker Sonylta ja tsekkikolmikko Marek Jicha, Jaromir Sofr ja Miloslav Novak, jotka esittelivät DRA-arkistointiprojektia. Paikalla tavattiin myös John Christianin DIT Andreas Herzog Gimsø, Tormod Værvågen EBUsta ja Morten Moen Storm Studioilta.

Omia töitään esittelivät Vilmos - näimme Kolmannen asteen yhteyden 70mm filmikopiona; Morten Skallerud fnf esitteli 3D stereoelokuvansa "Revontulia Halde-vuoren yllä" (lisää Camera Magican sivuilta); Manuel Alberto Claro dff sekä Petr Hjort, vfx supervisor kertoivat Lars von Trierin kanssa työskentelystä ja erityisesti elokuvasta "Melancholia".



FSC:stä konferenssissa oli mukana Marita Hällfors fsc, Tahvo Hirvonen fsc ja Rauno Ronkainen fsc. Seikkaperäisempi raportti Oslon Digitaalisen elokuvauksen konferenssista ilmestyy näille sivuille, kun muilta kiireiltä ehditään!

Sulje
26.3.2013 VUOSIKOKOUS PIDETTIIN - KIITOS RANE!
Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 26.3. Valofirman uusissa tiloissa Roihupellon Laippatie 14:ssa.
katso
25.11.2013
26.3.2013 VUOSIKOKOUS PIDETTIIN - KIITOS RANE!

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 26.3. Valofirman uusissa tiloissa Roihupellon Laippatie 14:ssa. Paikalla oli 12 yhdistyksen jäsentä. Kokouksessa käsiteltiin toimintakertomus, toimintasuunnitelma ja budjetti yhdistyksen toiminnalle kuluvaksi vuodeksi.



Puheenjohtaja Rauno Ronkainen katsoi olevansa täysin palvellut vaativassa tehtävässään, eikä ollut enää käytettävissä yhdistyksen johdossa. Tehtävään valittiin lopulta Tahvo Hirvonen, parhaiten tunnettu kuvaamistaan ja ohjaamistaan dokumenteista. Koko muu hallitus jatkaa, ja uudeksi jäseneksi hallitukseen valittiin Anssi Leino.


Yhdistys jatkaa Ranen viitoittamalla aktiivisella tiellä. Keväällä hänen johdollaan järjestettiin jo Arri Academy, ja syksyksi suunnitellaan elokuvauksen uusimman erikoiskaluston kurssia.



Jäsennäytöksiä jatketaan, ja tavoitteena on saada ainakin yksi ulkomainen nimivieras elokuvineen vieraaksi.

Jäsenistöä rohkaistaan ja tuetaan osallistumaan kuvaajien omaan Camerimage-festivaaliin ja Oslon Digital Cinema Conference’en, jotka järjestetään syksyllä.

Tinde on mukana IMAGOn (Euroopan kuvaajien yhdistyksen) Authorships and Social Rights –työryhmässä ja myös IMAGOn hallituksen varajäsenenä.

F.S.C. jatkaa aktiivista panostaan AVAIN-ryhmässä sekä seuraa tiiviisti elokuvakoulutuksen kohtaloita Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Lisäksi suhteita ja yhteistoimintaa Ohjaajaliitto SELOn, Dokumenttikillan ja Suomen elokuvatuottajien keskusliiton kanssa harjoitetaan säännöllisesti, esimerkiksi kutsumalla järjestöjen jäseniä kunkin järjestämiin koulutus- ja muihin tilaisuuksiin.


Kokka tuuleen ja kohti uusia seikkailuja!

Sulje
12.3.2013 ESA VUORINEN F.S.C:N KUNNIAJÄSENEKSI
FSC:n hallitus on päättänyt kutsua Esa Vuorisen yhdistyksen kunniajäseneksi. Esa...
katso
25.11.2013
12.3.2013 ESA VUORINEN F.S.C:N KUNNIAJÄSENEKSI

FSC:n hallitus on päättänyt kutsua Esa Vuorisen yhdistyksen kunniajäseneksi.

Esa Vuorisen merkitys elokuvauksen alalle ja suomalaiselle elokuvataiteelle on poikkeuksellisen suuri. Hän on ollut mukana suomalaisen elokuvan tekemisen ja ammattitaidon uudelleen henkiin herättämisessä studiojärjestelmän luhistumisen jälkeen. Hän on omalla henkilökohtaisella panoksellaan, yhdessä työryhmineen ja kollegoineen, kohottanut suomalaisen elokuvauksen tasoa merkittävästi, aivan uudelle tasolle. Hänen komea uransa myös kansainvälisesti toimii haastavana esimerkkinä tuleville kuvaajapolville. Hän on pitänyt yllä yhteyksiä alan kansainvälisiin järjestöihin ja ollut perustamassa Suomen elokuvaajien yhdistystä ja luomassa sen toimintatapoja.

Tämän lisäksi Esa on ollut keskeisessä roolissa elokuvauksen ammattitaidon säilymisessä ja kehittymisessä Suomessa kouluttamalla uusia elokuvaajasukupolvia Taideteollisen korkeakoulun elokuvalinjalla pitkäaikaisena opettajana ja alan ensimmäisenä professorina.

F.S.C:n nykyisen hallituksen kaikki jäsenet ovat olleet Esan kouluttamia ja katsovat olevansa osa suomalaisen elokuvauksen jatkumoa. Hallitus haluaa kiittää suomalaisen elokuvauksen isähahmoa tällä kunnianosoituksella.

 

Helsingissä 24.1.2013

 

F.S.C:n hallitus

Sulje
20.2.2013 F.S.C. AND ARRI ACADEMY
The event was focused for both professional cinematographers of F.S.C. and students of cinematography. There...
katso
25.11.2013
20.2.2013 F.S.C. AND ARRI ACADEMY

The event was focused for both professional cinematographers of F.S.C. and students of cinematography. There were also participants from Estonian society of cinematographers and post production houses and several rental companies from Finland. We would like to thank Milan Krsljanin and his staff from Arri GB for delivering the most updated information and equipment over the subject. Arri, P. Mutasen Elokuvakonepaja and Angel Films produced cameras, lenses and supporting gears in order to give a hands on experience to all participants. Thanks to them we had also an opportunity to test Kowa-, Hawk V-series and Hawk Vintage anamorphic lenses aside the Zeiss Master Prime anamorphic lens. We had also a unique chance to get familiar with Codex, Vault, Avid workflow, Look and Lut creation and Arri Raw cinematography. Valofirma produced lighting equipment and Aalto University School of Arts the studio and a screening room for our event.

WEDNESDAY / ARRI PRESENTATION

On the first day we got an overall presentation of films made with Arri Alexa and possibilities of anamorphic cinematography. We had three different groups for hands on cameras. 1st Alexa Plus 4:3 for Anamorphic Shooting, 2nd Alexa Studio for Arri Raw and 3rd Alexa 16:9 for Look & LUT creation We had also two groups which were more focused on post production: AVID workflow and VAULT and handling of dailies. Later in the evening one of F.S.C. teams went to the downtown for test shooting. They shot some footage in order to see how anamorphic format could cope with dark exteriors and expecially see the differences of all lenses.

THURSDAY

 

We continued with the subject and had more advanced lecturers of: Raw workflow (CODEX), ARRI Look’s and LUT’s, Anamorphic Pro Res 2K Workflow, On Line Tools and different types of Arri Alexa cameras.

 

F.S.C. members also run trough several tests to push the camera to its limits. We did a chroma test with both Pro Res and Raw, two different tests for both latitude and shadow and highlight behavior and two tests for checking the quality and character of different lenses (operating, focus pulls, handheld, sharpness, effect of iris, strong light sources, flare and ’’boque’’).

We also had a chance to observe all these tests already in a studio since we had a ’’post station’’ present. There we could immediately test keying and grading options.

Sulje